Päivä 3: Hellepäivä Tampereella

Tänään lähdettiin parin päivän reissulle Tampereelle veljeäni ja hänen ihanaa tyttöystäväänsä katsomaan. Hellepäivän kunniaksi päätin laitaa Japanista löytämäni kesähatun päähäni. Ihastuin Tokion reissulla paikallisten käyttämiin olkihattuihin, mutta jouduin etsimään sopivaa hattua koko reissun ajan. Onneksi nuo helteet löysivät lopulta tiensä tänne Suomeenkin (:

(c) Jutta Rauvala

Tänään kuvat otti pieni ihanuus nimeltä Jutta. Olin itsekkin hyvin yllättynyt kuinka tyylikkäältä näytän tässä kuvassa!

(c) Jutta Rauvala

Jalkineina toimi taas KUULA + JYLHÄN avokkaat. Tässä hieman parempi kuva upeista kengistä. Materiaalina kengissä on käytetty nahkaa ja hevosen harjaa. Rakastuin kengissä juuri niiden pirteään värityskeen ja hevosen harjaan, joka tekee kengistä uniikit. 

Tarkoitukseni on tallentaa tänne vuoden ajan myös kaikki asuostokseni. Massatuotannon ketjuliikkeistä minulla ei ole aikomusta enää tehdä ostoksia, muuten kuin ehkä harvinaisissa hätätapauksissa. Hyvän meiningin designpuodeissa ajattelin silti jatkaa asiointia sen verran kuin tarve vaatii, ja opiskelijan budjetti antaa periksi. Kirpputoreilla ja second hand -putiikeissa saa myös käydä samaan malliin (:

Alkusoitto

Olen henkilö, joka kyllästyy hyvin helposti. Kyllästyn nopeasti itseeni, tekemisiini ja elämänrytmiini ja siksi kaipaan koko ajan jotain uutta. Kyllästymiseni voi erityisen hyvin nähdä vaatekaapistani, joka pursuaa ties milloin ja ties mistä hankittuja vaatekappaleita. Juhlamekkoja omistan luultavasti kymmenen erillaista, sillä jos juhlan aihe on tarpeeksi speciaali, sinne ei voi mennä jo kerran pidetty mekko päällä. 

Viime aikoina olen alkanut pohtimaan miten kyllästymiseni vaikuttaakaan massatuotannon pyörittämiseen. Totta kai massavaatteiden lyhyt elinikä vaikuttaa paljolti siihen, miksi vaatteet nakataan nopeaan oston jälkeen pois, mutta mikä tekee vaatteiden kertakäyttötuotannosta niin helppoa, on se miten ihmiset kyllästyvät ostoksiinsa nopeammin ja ostavat sen vuoksi uusia. 
Tämän vuoksi olen päättänyt itse pitää yhtä mekkoa seuraavat 365 päivää. 

Idean sain viime keväänä lukiessani Timo Rissasen ja Alison Gwiltin kirjoittamaa kirjaa "Shaping sustainable fashion". Kirja pohtii eri näkökulmista sitä, miten vaatetuotantoamme voisi muuttaa ekologisemmaksi ja kestäväksi ja suosittelen kirjaa kaikille aiheesta kiinnostuneelle lämpimästi! Kyseisessä kirjassa kerrottiin, miten eri ihmiset olivat haastaneet itsensä ja pitäneet yhtä vaatetta joko vuoden tai kuusi kuukautta. Tämän hetkinen idolini on nainen nimeltään Martin Alex, joka piti ruskeaa mekkoa 365 päivää. Idea ei siis ole minun ja uskon että muutkin ovat Martinin jälkeen tämän tehneet.

Täältä voitte seurata minun ja mekoni matkaa, sillä aikomukseni on tallentaa tänne joka päivän asuvalintani ja ajatukseni mitä tämä haaste ja vuosi tuovat tullessaan. (: